Omien toiveiden mukaisesti räätälöidyt matkat / Mongolia


Mongolian kiertomatka

Mongolia  
Ulaanbaatar | Khustai Nuruu luonnonpuisto | Ogy-järvi | Khorgo tulivuorialue | Terkhiin Tsagaan-järvi | Tsenkher Jiguur | Karakorum | Ongyn Khiid | Bayanzag | Khongorin hiekkadyynit | Dalanzadgad | Yol am-laakso

Mongolia




Pinta-ala
1 564 116 km²

Asukasluku
3 103 428 (7/2018)

Pääkaupunki
Ulan Bator

Väestö 
95% mongoleja, jotka jakautuvat useisiin heimoihin: halhat 75%, kalmukit 5-7% ja burjaatit 3%. 5% kazakeja ja muita turkkilaisheimoja. 0,1% kiinalaisia ja venäläisiä.

Uskonto
Väestöstä 53 % on buddhalaisia. Šamanistejä 3 %, kristittyjä 2 % ja muslimeita 3 %. 39 % ei tunnustanut mitään uskontoa (2010)

Kieli
Mongoli

Valuutta
Mongolian tugrik (MNT) 

Pääelinkeino
Karjanhoito

Hallitusmuoto
Tasavalta

Mongolia sijaitsee Aasiassa Venäjän ja Kiinan välissä. Suureksi osaksi aron peittämä maa on maailman harvaanasutuin valtio. Mongolia on pinta-alaltaan maailman toiseksi suurin sisämaavaltio Kazakstanin jälkeen. Mongoliassa vallitsee mannerilmasto, jolle on ominaista kuumat kesät ja hyvin kylmät talvet. Vanhimmat tiedot mongoleista ovat Kiinasta noin 200 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Temujin yhdisti alueen muut heimot kuten tataarit, naimaanit ja merkiitit valtansa alle ja hänestä tuli vuonna 1206 Mongolian hallitsija, Tšingis-kaani. Hän ryhtyi rakentamaan imperiumia ja kaanin ratsumiehet etenivät nopeasti Kiinaan. Mongolivaltakunta ulottui laajimmillaan Kaakkois-Aasiasta Eurooppaan saakka.

Neuvosto-Venäjän synty heikensi venäläisten voimaa Mongoliassa. Kommunistit voittivat kiinalaiset joukot maaliskuussa 1921, jonka jälkeen neuvostoliittolaisia joukkoja saapui maahan tukemaan 11. heinäkuuta 1921 luotua itsenäistä Mongoliaa, josta tuli vuonna 1924 Mongolian kansantasavalta. Vuonna 1990 kommunistinen puolue salli muut puolueet. Mongolian vuoden 1992 perustuslaki poisti Mongolian nimestä kansantasavalta-määritteen ja maassa järjestettiin monien puolueiden kesken parlamentti- ja presidentin vaalit. Mongolia oli aikoinaan yksi maailman laajimmista valtakunnista.

Tänä päivänä Mongolia yrittää taas päästä maailmankartalle ja rakentaa omaa identiteettiään. Perinteet ja nykykulttuuri sekoittuvat Ulaanbaatarin kaduilla, jotka ovat tulvillaan tuontitavarana tuotuja luksustuotteita.

Ulaanbaatar

Ulaanbaatar on Mongolian tasavallan pääkaupunki, jossa on arvion mukaan noin 774 000 asukasta. Se sijaitsee keskellä Mongoliaa, Tuul-joen rannalla ja sen takana kohoaa 914 metriä korkea Bogdo Khan Uul –vuori. Kaupunki perustettiin vuonna 1649, mutta sen nimi oli tuolloin Urga ja se sijaitsi noin 400 kilometrin päässä nykysijainnista. 1800-luvun puoliväliin tultaessa kaupungista kehittyi kukoistava kauppapaikka Kiinan ja Venäjän välisen teereitin varrella. Vuonna 1911 Mongolia julistautui itsenäiseksi ja Ulaanbaatarista tuli sen pääkaupunki vuonna 1924.

Khustai Nuruu luonnonpuisto

Eteläisen Khentii-vuorijonon juurella sijaitseva luonnonpuisto käsittää yli 50 000 hehtaarin kokoisen alueen 90 kilometriä lounaaseen pääkaupunki Ulaanbaatarista. Puiston aluetta ei ole koskaan käytetty asumus -tai viljelykäyttöön, mutta paikalliset ovat paimentaneet siellä karjaansa. Tämä maan rajattu käyttö on sallinut yhden maailman uhatuimman ekosysteemin, aron, säilymisen. Khustai Nuruu -luonnonpuisto on erinomainen esimerkki metsäarolle tyypillisestä kumpuilevan maaston jakamista laajoista jokilaaksoista. Puistosta löytyy monia villieläimiä, kuten susia, peuroja sekä erittäin uhanalaisia przewalskinhevosia.

Khorgo tulivuorialue

Khangai-vuoret ympäröivät sammunutta Khorgo-tulivuorta, joka kurottelee yli 3000 metrin korkeuteen merenpinnan yläpuolelle. Khorgon kraateri sijaitsee 2210 metrin korkeudessa ja on 20 metriä leveä ja 80 metriä syvä. Kraaterissa ei ole järveä, mutta höyrypilvet muodostavat talvisin jäämuodostelmia. Läheltä löytyy useita pieniä tippukiviluolia ja aikoinaan vuorenrinnettä alas valunut laava on tehny lähilaaksojen maaperästä hedelmällistä. Sieltä löytyykin valtavasti mitä erilaisimpia kukkia ja hedelmiä.

Tsenkher Jiguur

Tsenherin kuumien lähteiden lämpötila on ympäri vuoden noin 85 astetta. Lähteen vesi on peräisin erittäin syvältä maan sisältä eikä se sekoitu pohjaveteen. Veden mineraalipitoisuus on korkea sisältäen useita eri mineraaleja kalsiumista ja sodiumista rikkiin. Kansanperinteessä näillä lähteillä on parantava vaikutus ja ne ovat yksi mongolialaisten suosikkilomakohteista. Lähde tuottaa vettä, jonka sanotaan olevan hyväksi moniin terveydellisiin vaivoihin.

Karakorum

1800-luvun lopulla maailman tiedeyhteiskunta tekee ennennäkemättömän arkeologisen löydöksen Orhon Gol-joen laaksosta Keski-Aasiasta. Siellä missä joki ilmestyy syvistä rotkoista ja virroista laajaan mutkaan tasangolle, laajan kaupungin rauniot ovat löytyneet. Raunioita on aikoinaan on vahtinut valtava kivikilpikonna, ikuisuuden symboli. Tämä oli siis kuuluisa Karakorum, Tsingis Khanin 1200-luvulla perustaman Mongolivaltakunnan pääkaupunki. Se sijaitsi joen oikealla reunalla, 400 kilometriä lounaaseen Ulaanbaatarista, Mongolian nykyisestä pääkaupungista. Alue sopi sekä kasvien viljelyyn että karjan laiduntamiseen ja siellä oli hyvin vanha kaivosalue, Dalakyn-tal – paikka, joka todellakin oli ollut monien Keski-Aasian sivilisaatioiden kehto. Oudot kaiverrukset, joita löydettiin kaupungin patsaista, katsottiin olevan "Sinisten turkkilaisten" aikaansaannosta: monet kirjoitukset 500- ja 700-luvuilta kuvasivat näiden ihmisten kunniaa ja heidän traagista kohtaloaan. Karakorum oli useiden tuhansien asukkaiden siirtokunta. Sen maatalous ja käsityöt olivat erittäin kehittyneitä, kauppa kukoisti ja se kerskaili sivistyneellä ja intellektuellilla yhteiskunnallaan. Sen perustuksia on jäljitetty vuodelle 1220 asti, jolloin Tsingis Khanin päämaja siirrettiin Orhon Golin joenpenkoille, luultavasti lähelle Mount Melekhitiä, "Kilpikonnavuorta". Korkeuksista, joista nykyään näkee Kharkorimin kylään, voi nähdä näyttävän graniittisen kilpikonnan, jolta paikka on luultavasti saanut nimensä.

Ongyn Khiid

Ongyn Khiid on toimiva pieni temppelillinen luostari, joka on rakennettu yhden Mongolian suurimman vuonna 1760 perustetun luostarikompleksin raunioille. Alunperin se koostui kahdesta eri luostarista, Barlim ja Khutagt khiidistä. 1100-1800-luvut olivat buddhalaisuuden kulta-aikaa Mongoliassa. Silloin yli 2000 temppeliä ja 700 luostaria kukoistivat yli 120 000 munkin ja nunnan huomassa. Tämä kahden luostarin kompleksi rakennettiin Dalai Laman ensimmäisen Mongolian visiitin kunniaksi. Alueella oli useiden rakennusten ja temppelien lisäksi neljä buddhalaista yliopistoa. Nämä kaksi luostaria tuhottiin 1939 Mongolian kommunistisen puolueen toimesta. Samalla lähes kaikki maan luostarit tuhottiin ja yli 20 000 munkkia surmattiin. 1990-luvulla luostari päätettiin rakentaa uudelleen ja siellä asuu nyt 13 munkkia.

Bayanzag

Punaisten kallioiden ja revonhäntäkasvien Bayanzag on muodostunut hiekasta ja kivestä eroosion vaikutuksesta tuhansien vuosien kuluessa. Alueelta on löytynyt useita dinosaurusten luita sekä munia. Amerikkalainen paleontologi Roy Chapman Andrews kutsui paikkaan "maailman lopuksi". Tutkijoiden mukaan alue oli merenpohjaa 200 miljoonaa vuotta sitten. The Flaming Cliffs-kalliot ovat itsessään erittäin näyttävät jo kaukaakin katsottuna ja ovat erityisen hehkuvat laskevan auringon kajossa. Siellä onkin mielenkiintoista kuljeskella ja tutkia lähemmin yhtä maailman kuuluisinta paleontologista kohdetta.

Khongorin hiekkadyynit

Tuulen suunta ja vahvuus määrittävät Khongorin hiekkadyynien koot ja muodot. Valkoiset hiekkadyynit kirkkaansinistä taivasta tai täysikuuta vasten muodostavat maalauksellisen näyn, joka on innostanut lukuisia valokuvaajia ikuistamaan tämän kauniin maiseman. Khongorin hiekkadyynit kohoavat 20-25 kilometrin levyisinä ja lähes 100 kilometriä pitkinä 80-300 metriä maan pinnasta. Ensimmäiset maininnat "laulavista dyyneistä" ulottuvat 1500 vuoden taakse sekä kiinalaisessa että länsimaalaisissa kronikoissa. Jo Marco Polo kuvasi erikoisia ääniä matkallaan läpi Gobin autiomaan. Äänet vaihtelevat laulamisesta, vihellyksestä ja narinasta kuohuntaan ja paukkeeseen.

Dalanzadgad

Ömnögovin provinssin pääkaupunki kasvaa nopeasti lähellä sijaitsevan Oyu Tolgoin kaivoksen sekä useiden lähistön turistikohteiden ansiosta.

Yol am-laakso

Yol Am on syvä ja kapea sola Gurvan Saikhan -vuorilla Etelä-Mongoliassa. Laakso on nimetty Vanhan maailman (Eurooppa, Afrikka, Aasia) korppikotkien mukaan, jonka vuoksi sen nimi onkin "Kotkien laakso". Koska laakso on osa Gobin autiomaata, siellä sataa vain harvoin. Sen sijaan laakso on huomattavan paksun jäätikon peitteessä. Talvisin jääpeite on usean metrin paksuinen ja monta kilometriä pitkä. Aiemmin jäätikkö säilyi ympäri vuoden, mutta tänä päivänä se katoaa yleensä syyskuuhun mennessä.